Takaisin arjessa!

Maanantai pyörähti käyntiin. Tuli nukuttua aika huonosti.
Olin tosi väsynyt ku sänkyyn menin, olin varma et nukahdan melkein heti. No eihän siinä niin käynyt. Katottiin eilen illalla The Walking Dead, ja mun jäi niin paljon päässä taas pörräämään kaikkia ajatuksia siitä ohjelmasta.
Mitä jos joskus kävis oikeasti niin ku siinä ohjelmassa?
Mitä sit tapahtuis? Mulle tai pojalleni?
Sit ajatukset jatku siitä ja en sit enää saanut unta. Liian hyvä mielikuvitusko kiusas? :D

No kuitenki. Aamuste sitte, herättiin pojan kanssa. Aamutoimet siinä pojan kanssa touhuttiin ja sit menin keitteleen itelleni kahvia ja puuroa. Aamupalana toimi nuo. Mitäs sitten lounaaks kehittelis? Tuntuu et jääkaappi ois yhtä tyhjä ku Klamydian yhdessä biisissä: "Jääkaapissa, valo vaan. Homeinen juusto seuranaan. Ne moikkaa mua, Terve vaan! Kiva kun pääsit katsomaan"
Tosin, meijän jääkaapissa ei ollut sitä homeista juustoa. Kyllä siellä ruokaa siis ihan on, en vaan keksi mitä tekis. Jaksaisko sitä tehdä mitään? Jotenki sellanen hippasen laiska fiilis tänään :D

Mittasin nyt sit mittanauhalla vyötärön ympäryksen ja lantion. Vyötärö näytti 78 ja lantio 95. Lantio pienentynyt siitä mitä viimeks mittasin. Vyörätö ei.
Ennen kun tein positiivisen raskaustestin, vyötärö näytti 70cm. Eli sellanen 8senttiä enää siihen. Sentit tippuu tosi nopeesti yleensä. Nyt ei kun en oo päässyt salille. Voi että millai odotan et veronpalautukset tulee ja pääsen sinne. Se paikka jos jokin on mulle ku toinen koti.
Siellä saan ns. nollattua päätä. Nyt täytyy taas alottaa salilla käynti ihan rauhassa. Ei saa heti repästä silleen "Kyl mä ton jaksan nostaa" ja sit on lihakset revähtänyt.

Tässä nyt kuuntelen musiikkia. Poika on päikkäreillä. Jahka se tosta herää, pääsisin suihkussa käymään, jos sit menis pihalle, ellei siel sit ala satamaan just sillon. Nyt ei siltä näytä, mut eihän näistä ilmoista nykyisin tiedä.

Nii, siitä salijutustaki viel. Se ois siitä hyvä, pysyis into liikkumiseen. Tälläsillä tietämättömillä ilmoilla ois aina ihana päästä salille. Ja muutenki sinne ois ihana päästä: Näkee ihmisiä ja tutut mahtavat saliohjaajat ja sais itelleen hien päälle. Se on jotenki sellanen et tuntuu ku elimistöstä lähtis kaikki paha olo pois. Niinku henkisesti ja fyysisesti. Itellä ainaki, jos on paha mieli jostain ja sit touhuaa salilla ni tulee sellanen jaksavaisempi olo. Ja fyysisesti kun muutoksia alkaa näkemään ni tulee aina parempi olo, niin fyysisesti ku henkisesti.
Kaikessa tuntuu olevan tota fyysisesti ja henkisesti metodia. (Voiks sanoo metodia? Oon huono noissa sivistyssanoissa) Suhteessa, perhe-elämässä, liikunnassa, syömisessä, nukkumisessa. Aivan kaikessa. Jos toinen on kunnossa ja toinen ei, ni sillon ei tunnu olevan tasapainossa. Ja sit väsyy siitä. Jännän äärelle näköjään taisin päästä :D
Sit se sanontaki, jonka joskus tais mulle joku asiakas sanoa: "Aina kun on jotain hyvää, paha tulee perässä ja päinvastoin". Tuntuu sekin olevan aika paikkansa pitävä..

Nonni, poitsuli heräs. Tää mami hilpasee pikasuihkuun ja jos sit ulos :)