Eilen löysin kaapista valkosuklaalevyn, joka oli avattu. Se oli siis sitä varten siellä, kun poika täytti puoli vuotta, jota juhlistimme pikkaisen.. (Pikkaisen?! Kakkua ja keksejä ja kahvia...) No, mut ne oli kiva järjestää :)
Kattelin sitä levyä hetkisen aikaa. En oo koskaan ollu valkosuklaafriikki tai mitään, tummasuklaa nykyisin lempparini ja sitä ennen oli ihan tavallinen maitosuklaa. Suklaa, naisen lemppari kaikessa, yleensä. Mietiskelin siinä mitä sille levylle tekisin. Mieleni ei tehnyt syödä sitä. Eikä se häirinnyt minua ollenkaan siellä kaapissa. Löysin sen sattumalta. Kuitenkin, heitin sen roskiin. Ei siinä paljoa ollut, mutta en ajatellut siinä vaiheessa muutaku et roskiksen tekee mieli suklaata, annetaan senkin vähäsen maistella :D
Jälleen tuli mieleen se Minuutti huulilla, ikuisuus vyötäröllä. Nyt on vaan hyvä olo, että heitin sen menemään. :)

Kokeilin eilen mun niitä tavoite farkkuja. Mahtuivat paremmin kiinni, verrattuna siihen kun viimeksi niitä kokeilin. Mut edelleen ne puristi lantion kohtaalta. Kokeilin niitä tiukkiksien kanssa, siis sellaisen joka tukee mahaa. Ostin ne tiukkiksen silloin, kun poikani syntyi. Ihan siksi, että sitten oli itsellä parempi olo, kun raskauden jälkeisen turvotuksen sai hiemasen pienemmäksi. Tiukkiksien kanssa, ne farkut tuntuivat hyviltä. Ja näyttivät hyviltä.
Vielä kun ne menisi päälle niin hyvännäköisesti ilman tiukkiksia.

Ruokailuajat ja määrät ovat onnistuneet. Olen syönyt sen miten on ollut nälkä, enkä yhtään silloin, kun luulen mieliteon olevan nälkää. Olen katsonut että lautasellani on salaattia, raejuustoa ja muuta kevyttä. Nyt on ollut vain raejuustoa, on unohtunut ostaa salaattia kun kaupassa käymme. Tosin, nyt on kaupassa käynti vähentynyt, koska ei ole ollut niin paljoa rahaa.
Onnekseni, puuro ei maksa paljoa. Syön sitä aamuisin ja iltaisin. Joskus aamuisin syön puuron sijasta hapankorppua, jotten kyllästyisi puuroon. Iltaisin on mukava aina syödä puuroa, kun se täyttää juuri sopivasti, eikä tule sellainen turvonnut olo ja nukahtaminen onnistuu paremmin.
Nyt tosin, olen taas alkanut valvoskelemaan 1-3 asti. Olen väsynyt kun sänkyyn menen, mutta kun avaan kirjan, jota olen alkanut lukemaan, saatan lukea sitä vaikka kuinka kauan. Enkä huomaa kelloa katsella.
Jonakin onnellisena päivänä, on kirjan nimi. On todella mielenkiintoinen. Ehkä se on siksi huono lukea illalla, koska siihen jään koukkuun. Se on juuri sellainen kirja, josta pidän. Siinä ei ole alkua "Olipa kerran", "Eräänä päivänä" yms.. Vaan siinä on nainen, joka kertoo omasta menneisyydestään. Kertoo jonkulle toiselle ihmiselle. Tykkään tuollaisista kirjoista, koska tuntuu kuin keskustelisi jonkun kanssa, vaikka vaan lukee. Siihen uppoutuu sen takia.
Tarvitsisi varmaankin lukea tuota kirjaa päivisin ja vaihtaa joku tylsempi kirja iltalukemiseksi. En ole kuitenkaan niin väsynyt aamuisin, vaikka luenkin sitä kirjaa myöhään. Kirjaa, kun uppoudun lukemaan, rentoudun. Ja onhan seki pääasia ja hyvä asia. Rentoutumista elimistö kaipaa myös, vaikka nukkumisessakin rentoutuu.

Jahha, täytyypi hilpasta. Alkaa kuulumaan siltä et poika heräilis piakkoin :)