- Kiinteytyminen/laihdutus
- Positiivinen ja virkeä mieli
- Ahkeruus ja rohkeus
- Myös omanlainen rentoutuminen. Olen huono rentoutumaan.
- Nukkumisen parantuminen
- Tupakan lopetus
Ja mä olen niin huono haasteiden kanssa. Ehkäpä liian helppo luovuttamaan. Meinasin tän blogi-ideankin luovuttaa, mutta enpäs luovuttanut. Kai voisi sanoa että pisteet siitä, ensimmäinen haaste suoritettu :D
Tulen kirjoittamaan blogia, aina kun on aikaa ja mielenkiintoa kirjoittaa. No, nyt on vähäsen aikaa kirjoittaa, kun poika on päiväunilla..:)
Eilen, mitä muutoksia tuli tehtyä, oli se että aloin tarkkailemaan taas enemmän syömisiäni. Säännöllistin syömisajat, jotta söisin sen 5 kertaa päivässä. Uskon, että kun syömiset saa oikein ja itselleen sopiviksi, onnistuisi tuo nukahtaminen/nukkuminenkin paremmin. Tämän olen jo aijemmin kokenut. Mietin myös poikani kautta, jos pojallani ei olisi tiettyä syömisrytmiä, uni saattaisi ehkä huonontua. Tai ainakin musta tuntuu siltä.
Tutustuin netin kautta samaan aikaan odottaviin äiteihin. Laskettu aikamme oli samassa kuussa. Meistä on tullut aika tiivis porukka. No, netissä kylläkin, mutta on sitä tullut nähtyäkkin heitä. Ei kaikkia, koska kaikki asuvat eri paikkakunnilla. Olen heidän kanssa kahdessa eri ryhmässä facebookissa. Toisessa ryhmässä "käsitellään" enemmän asioita perhe, lapset ja muutenkin tälläinen kaverillinen ryhmä. Siellä puhutaan miltein kaikesta.
Toinen ryhmä on samaisten naikkosten kanssa, mutta ryhmä "käsittää" asiat jotka liittyvät hyvinvointiin, urheiluun, laihtumiseen/kiinteytymiseen. Molemmissa ryhmissä puhutaan niihin liittyvistä asioista ja paljon muutakin. Mutta pääasiassa noista.
Tuon kakkosryhmän, eli tuon "urheiluryhmän" perustin minä, juurikin sen takia että on oma paikka jossa puhua tästä asiasta, ettei asiat sekoitu. Ja sen takia että sieltä saa paljon tukea ja ymmärrystä ja vihjeitä tulevaa varten.
Teimme tuolla ryhmässä vähän sellaisen kisantapaisen haasteen/tavoitteen:
Ei herkkuja, limsoja tai mättöruokia ennen jouluaattoa. Poikkeuksena toimii jos aikoo viettää oman lapsen puolivuotispäiviä tai sitten esim. isänpäivä, jolloi tulee syötyä joitain herkkuja, mutta kohtuudella. Jokaisella on oma haasteensa ja ihmiset kertovat olonsa ja onnistumisensa/epäonnistumisensa kun siltä tuntuu.
Tällä hetkellä koen onnistuneeni tuossa. :) Ei oikeastaan tee edes mieli mitään. Kaupassa kun käyn, en edes huomaa että menen karkkihyllyn ohi. Ennen saatoin jäädä haaveilemaan jostain suklaalevystä ja sen kutsuessa "osta minut, syö minut" meinasin usein mennä lankaan. Mutta ajatus äitini jääkaapin ovessa olevassa magneetti-lappusesta, jossa lukee:
"Vain minuutti huulilla, ikuisuus vyötäröllä"
On saanut mut toisiin aatoksiin. Siinä voisi ollakkin vaikka hyvä tatuointi-idea :D Käsivarteen tuon tekisi, sen näkisi siinä. Se olisi muistilappuna siinä. No, toistaseks hyvin pärjätty ihan omalla muistilla päässäni..:D
Syömisestä puheenollen, pitäisi mennä syömään lounas. Lounaaksi tänään vuorossa jauhelihakeittoa. Kevyttä mutta täyttävää. Juomana toimii ihan lasillinen maitoa. Vesi toimii janojuomana. Maito ruokajuomana. Kahvi aamujuomana.
Odotusaikana en juonut kahvia. Maistelin silloin tällöin. En tainnut paljoa imetysaikanakaan juoda kahvia. Mutta nykyään aamuisin kahvi on paras ystäväni, heti iloisen ja virkeän poikani jälkeen <3
Ja taasen se juttu luisuu sinne sun tänne. Jos sitä menisi syömään, ennenkuin pikkumies herää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti