Nonni, siittä onki taasen aikaa ku oon viimeks kirjottanut.
Tapahtunut paljon tässä ajassa.. Piti kovin tarkkailla mitä tulee syötyä ja liikuntapuoltaki tarkkailtua, mut asioita on tapahtunut, ni rehellisesti sanoen, ei ole kiinnostanut. Tässäkö tää takapakki sit oli?
Nyt alkaa löytymään taas intoa, väsymyksestä huolimatta. :) Unirytmit päin honkia, mut täst se alkaa senki korjaus.
Syöny oon miten sattuu, tosin terveellisesti kuitenki. Salilla kävin ahkeraan, kunnes sit naperoiseni tuli kipeeksi ja sitte nyt minä itte. Mutta keskiviikkona oon menossa combattiin, toivottavasti sihe mennessä parantunu! Ko ei yhtään enää nappais istua pelkästään sisällä ja niiskuttaa nenää ku on flunssa :o
Oon nyt kokeillut uutena lajina tota CxWorxia. Selkä ja vatsa reeniä, aikamoistaki viel. Mutta tosi hauskaa ja hiki kyllä lentää :) Tosin, mulla tuli kädet siittä enemmän kipeeksi ku vatsa tai selkä, mutta kyllä huomas ton vaikuttavan koko kroppaan.
Sitten sisko halusi alottaa myös liikkumisen ja hän on ennen käynyt BodyPumpissa ja sinne hän nytkin halusi. Tosin halusi mut mukaansa, kun häntä jännitti kuitenkin uusi paikka, paljon ihmisiä ja muuta.. Siellä se on nyt ahkeraan käynyt, mä kävin hänen kans pari kertaa, kunnes sit kipeeksi tulin.
Mut sitä mieltä olen että CxWorx ja BodyCombat, ne on ne mun juttu. Sillon tällön voin käydä tossa Pumpissa, mut enemmänki noissa kahdessa. Mä rakastan nopea tempoisia lajeja. Tosin, polvi ei, mut sitä varten on polvituki :)
Ei mulla oo mtn muutosta kropassa tapahtunut tai painossa. Ei kai ku nyt on kuumeilujen ja flunssan takia ollu taukoa :o Jos nyt sit lähtis uus into ja spurtti.
Pojan kans ollaan kotona jumpattu. Tai no, mukelo on mun painona eri liikkeissä :D Pojalla on hauskaa ja äiti saa reeniä :D
tiistai 29. tammikuuta 2013
torstai 13. joulukuuta 2012
Ja silleen vaan mä tähän nojatuoliin taas istahdan kirjottelemaan kuulumisia ynnä muita :)
Nyt on tullut käytyä combatissa, tällä viikolla jo kaksi kertaa, maanantaina ja keskiviikkona. Uutta ohjelmaa vedetään, edelleen tunnun olevan pikkasen hakoteillä siinä. Niin paljon sellasia omituisia liikkeitä ja ristiin rastiin ettei mitään määrää. No, mut hyvin siel on kuitenki tullu potkittua ja hakattua :D Kyl välillä on olkapäätki huutanu hoosiannaa, mut sit on ohjaaja huutanu vaan "Vetää vetää vetää! Ei ne olkapäät kuole! Voimaa, nopeutta, VAUHTIA!" ni kyllä siinä väkisinki oikeen innostuu. Ja sitku se ohjaaja on hyvä tyyppi. Sellanen muija. Ennen siellä veti mies, mut se on sairaslomalla selkänsä takia, ilmeisistikkin..
Mä rakastan combattia. Se ei oo mitään niin sanottua "neitien lajia", vaan ihan kaikkien! Ja sitku siinä käytetään niin montaa eri taistelulajia sekotuksina ni voi että! Ja mä oon aina tykännyt kaikista taistelulajeista. Koskaan ei oo niitä vaan päässyt harrastamaan, ni käy tämä sitten näin urheilunakin :)
Tänään on torstai. Lunta pyryttää aikaslailla. Kävin pojan kanssa siskoni luona aamupäivästä, kun poika heräs. Vaunuilla mentiin ja tästä kestää sinne kävellä yleensä 15minuuttia, mutta tuon lumimäärän ja lumipyryn takia kesti nyt 20minuuttia ainakin.. Ellei peräti enemmän. Ja vaunuja sai oikein työntämällä työntää, aurat oli autotiet vetäneet siisteiks, mut sit taas jalkakäytävät oli ihan piukassa lunta.
Siellä parisen tuntia oltuamme, syötin pojan ja lähdettiin vaunuilla kohti kotia. Poika sai nukkua vaunuissa ja ajattelin käyväni morjestamassa ystävääni tupakin verran. (Joo joo, yök yök, tiietään)
Siinä hetkisen höpöttelimme ja sit lähdimme pojan kanssa. Kotio kesti tulla n. 40 minuuttia, jossei sitä pysähdystä lasketa. Ja sitten vielä RAPPUSET....
Asumme ylimmässä kerroksessa, kerrostalossa jossa ei ole hissiä. Mä tykkään asua täällä. Eikä mua haittaa vaikkei hissiä ole, tuleepahan käveltyä ja hyötyliikuntaa käytettyä :D Vaunuista piti siis kärrätä: Lämpöpussi, peitto, toinen peitto joka oli suojana ettei vaunuihin mene sisälle lunta. Sitten: Muovipussi jossa oli kengät ja talvitakki. Sain ne siskoltani. Sitten vielä hoitolaukku. Ja tietenki poika itessään. Kolme kerrosta, ei ole paljoa. Onneksi ei ole kuutta kerrosta. Mutta kyllä siinäki hiki tuli.
Pisti pojan omaan sänkyynsä jatkamaan uniaan ja itse aloin syömään lounaani ja istahdin koneelle kirjottamaan.
Nytkun katsoo ikkunasta ulos, niin en paremmin voinut ajoittaa kotiin tulemista. Lunta alkoi satamaan kun olin siskoni luona ja nyt siellä tullee ja pyryttää aivan vaakatasossa. Ja aikamoisella voimalla kun puutkin heijaavat mukana.
Ihana hiljaisuus <3
Poika nukkumassa, itse saa hetkisen tällästä omaa aikaa. Vaikka senki vois käyttää fiksusti ja vaikka siivota, mutta äh. Ei aina tarvitse, ihan siistiä täällä on :)
Ainut mikä ääni kuuluu, on tämä näppäimien naputtelu ja vieressä olevasta terrasta liskon rapistelu wetboxissaan..:) Kyllä, meillä on lisko. Kaksikin. Toinen on arempi, joka nyt juuri tuolla möyrii, toinen on uskaliaampi, kädelle tulee. Nyt se on ollut paljon omissa oloissaan, rauhassa terrassaan enemmän kun on nahanluonti aika. TAAS. Poikaset luovat niitä usein ja vaikka tuokin jo kaksi vuotias on, niin silti se luo sitä joka kuukausi vieläkin..:)
Tässä tulee pientä tietoa meidän elämästä.
Nyt on tullut käytyä combatissa, tällä viikolla jo kaksi kertaa, maanantaina ja keskiviikkona. Uutta ohjelmaa vedetään, edelleen tunnun olevan pikkasen hakoteillä siinä. Niin paljon sellasia omituisia liikkeitä ja ristiin rastiin ettei mitään määrää. No, mut hyvin siel on kuitenki tullu potkittua ja hakattua :D Kyl välillä on olkapäätki huutanu hoosiannaa, mut sit on ohjaaja huutanu vaan "Vetää vetää vetää! Ei ne olkapäät kuole! Voimaa, nopeutta, VAUHTIA!" ni kyllä siinä väkisinki oikeen innostuu. Ja sitku se ohjaaja on hyvä tyyppi. Sellanen muija. Ennen siellä veti mies, mut se on sairaslomalla selkänsä takia, ilmeisistikkin..
( http://www.baybodyfit.co.nz/group-fitness-timetable.html)
Mä rakastan combattia. Se ei oo mitään niin sanottua "neitien lajia", vaan ihan kaikkien! Ja sitku siinä käytetään niin montaa eri taistelulajia sekotuksina ni voi että! Ja mä oon aina tykännyt kaikista taistelulajeista. Koskaan ei oo niitä vaan päässyt harrastamaan, ni käy tämä sitten näin urheilunakin :)
Tänään on torstai. Lunta pyryttää aikaslailla. Kävin pojan kanssa siskoni luona aamupäivästä, kun poika heräs. Vaunuilla mentiin ja tästä kestää sinne kävellä yleensä 15minuuttia, mutta tuon lumimäärän ja lumipyryn takia kesti nyt 20minuuttia ainakin.. Ellei peräti enemmän. Ja vaunuja sai oikein työntämällä työntää, aurat oli autotiet vetäneet siisteiks, mut sit taas jalkakäytävät oli ihan piukassa lunta.
Siellä parisen tuntia oltuamme, syötin pojan ja lähdettiin vaunuilla kohti kotia. Poika sai nukkua vaunuissa ja ajattelin käyväni morjestamassa ystävääni tupakin verran. (Joo joo, yök yök, tiietään)
Siinä hetkisen höpöttelimme ja sit lähdimme pojan kanssa. Kotio kesti tulla n. 40 minuuttia, jossei sitä pysähdystä lasketa. Ja sitten vielä RAPPUSET....
Asumme ylimmässä kerroksessa, kerrostalossa jossa ei ole hissiä. Mä tykkään asua täällä. Eikä mua haittaa vaikkei hissiä ole, tuleepahan käveltyä ja hyötyliikuntaa käytettyä :D Vaunuista piti siis kärrätä: Lämpöpussi, peitto, toinen peitto joka oli suojana ettei vaunuihin mene sisälle lunta. Sitten: Muovipussi jossa oli kengät ja talvitakki. Sain ne siskoltani. Sitten vielä hoitolaukku. Ja tietenki poika itessään. Kolme kerrosta, ei ole paljoa. Onneksi ei ole kuutta kerrosta. Mutta kyllä siinäki hiki tuli.
Pisti pojan omaan sänkyynsä jatkamaan uniaan ja itse aloin syömään lounaani ja istahdin koneelle kirjottamaan.
Nytkun katsoo ikkunasta ulos, niin en paremmin voinut ajoittaa kotiin tulemista. Lunta alkoi satamaan kun olin siskoni luona ja nyt siellä tullee ja pyryttää aivan vaakatasossa. Ja aikamoisella voimalla kun puutkin heijaavat mukana.
Ihana hiljaisuus <3
Poika nukkumassa, itse saa hetkisen tällästä omaa aikaa. Vaikka senki vois käyttää fiksusti ja vaikka siivota, mutta äh. Ei aina tarvitse, ihan siistiä täällä on :)
Ainut mikä ääni kuuluu, on tämä näppäimien naputtelu ja vieressä olevasta terrasta liskon rapistelu wetboxissaan..:) Kyllä, meillä on lisko. Kaksikin. Toinen on arempi, joka nyt juuri tuolla möyrii, toinen on uskaliaampi, kädelle tulee. Nyt se on ollut paljon omissa oloissaan, rauhassa terrassaan enemmän kun on nahanluonti aika. TAAS. Poikaset luovat niitä usein ja vaikka tuokin jo kaksi vuotias on, niin silti se luo sitä joka kuukausi vieläkin..:)
Tässä tulee pientä tietoa meidän elämästä.
keskiviikko 5. joulukuuta 2012
Helou ja heipä hei! :)
Noniin, täällä taas! :) (Vihdoin ja viimein...)
Oon nyt ruvennut heräämään aina kun mies hilpasee töihin. Mulla on herätys klo 07:20.
Luulis, kun on lapsi, ni lapsi herättäis, mut meillä MINÄ "joudun" herättämään lapsen :D Eihän mun mikään pakko ole sitä herättää, mut ei tuu päikkäreistä mitään ja koko päivä on ihan kiukkua, jos en yritä herätellä. Poika menee nukkumaan aina klo 21 illalla, herää aamulla joskus 7:ltä, jatkaa uniaan puoli 10 asti, kunnes alan häntä herätteleen pikkuhiljaa uuteen päivään. Itse heräilin ennen tuohon aikoihin.
No, nytkun olen alkanut heräämään aijemmin, mun ei tarvitse poikaa herätellä. Ite herään 07:20, juon kahvia ja syön aamupalani (puuroa, tai happista). Siinä itseäni rauhassa herättelen päivään, ja poika herää 8lta tai puoli 9ltä :) Ei tarvitse herätellä ja poika herää iloisesti. Nukkuu siis suoraa putkeen tuohon 8saan ainakin. (Nyt ku kehuin noita unia, tuleva yö menee tod.näk. päin kettua..)
Tänään aamu alkoi näin:
Heräsin herätyskelloon, toivotin miehelle hyvää työpäivää ja menin ottamaan kahvia. Ja menin tupakalle (joo tiiän, hyi yök, mut aikanaan siittäki eroon). Tulin sisälle, menin koneelle. Join kahvia rauhassa ja kävin kurkkaamassa faceni ja kun ne olin tehnyt, menin keittiötä siivoomaan. Tiskit tiskikoneeseen ja pöydän ja tasot pyyhein rätillä. No, sitten tulin olohuoneeseen takaisin, sohvalle juomaan kahvini loppuun. Kuulin pojan pikkuhiljaa heräilevän ja laitoin aamuvellin valmiiksi. Poika juo edelleen velliä aamulla, koska maitoa ei meinaa tarpeeksi saada ja vellissä on sitä. Maito ei muuten oikein maita. Touhuttiin pojan kanssa aamutoimet ja leikittiin hetkisen lattialla.
Sen jälkeen aloin kämppää laittamaan kuosiin, muutenkin kuin keittiön.
Koitin kaveria lenkille saada mukaan, kun poika menisi päikkäreille, saisi nukkua vaunuissa. Kaveri ei sitten jaksanut lähteä, oli nukkunut huonosti yönsä ja oli menossa silloin päikkäreille.
Pyysin toista kaveria, joka sitten tuli mukaan ja käppäiltiin hänen kanssaan tunnin lenkki. Ja jumankekka että on kylmä!
Mulla uusi talvipuku, laskettelijan puku, eli todella lämmin. En ajatellut että pihalla kauheen kylmä olisi, joten en ottanut pipoa. Seuraavalla kerralla laitan pipon.Olin pojan pakannut aikamoiseen tamineisiin vaunuihin. Ja pojalla oli lämmin. Kokeilin kädellä välillä, vaunun sisältä, jonka olin peittänyt viltillä. Lämminhän siellä, onneksi..:) Poika nukkui hyvin koko lenkin ajan ja kun syliin otin, oli poika lämpöinen. Ei kylmä päässyt häntä kiusaamaan.
Itsellä ei ollut niinku kylmä, mutta kuitenkin, pipo olisi hyvä ollut olla. Onneksi huppu auttoi jonkin verran :)
Ja nuo vaunut.... -.- On ihan persiistä talvella. Todella raskaat lumessa, vaikka renkaat on isot ja kulkee mistä vaan kevyesti yleensä. No, oli siinäkin sitten hippasen haastetta, sai työntämällä työntää nuo mäet joita vastaan tuli.
Ihana lenkki sää :)
Ilmeisesti toisen kaverin kanssa ollaan menossa myöhemmin lenkille uudestaan, ennenku pimeä taas yllättää :) Kyl sen Combatin näinkin voi korvata, lenkkeillen. On se eri asia, mutta kyllä lenkkeilykin vaikuttaa, sano kuka mitä vaan. Itse olen saanut pelkällä lenkkeilyllä tiputettua hyvin painoa, samaten kaverini joka tiputti sellasen 13kiloa painoa, PELKÄSTÄÄN KÄVELEMISELLÄ ;)
Varasin jo ensiviikon Combat tunnit, jos nyt sitten sunnuntaina kokeilisi Pilatesta. En oo sitä ikinä kokeillut.. Aika paljon erilaisia urheilujuttuja olen kokeillut, mutta en Pilatesta. Kehuttua se on aika lailla, ja voisi mulle sopiakkin. Kokeilemaan vaan, sunnuntaina on seuraava Pilates, johon mä pääsen menemään :)
Oon nyt ruvennut heräämään aina kun mies hilpasee töihin. Mulla on herätys klo 07:20.
Luulis, kun on lapsi, ni lapsi herättäis, mut meillä MINÄ "joudun" herättämään lapsen :D Eihän mun mikään pakko ole sitä herättää, mut ei tuu päikkäreistä mitään ja koko päivä on ihan kiukkua, jos en yritä herätellä. Poika menee nukkumaan aina klo 21 illalla, herää aamulla joskus 7:ltä, jatkaa uniaan puoli 10 asti, kunnes alan häntä herätteleen pikkuhiljaa uuteen päivään. Itse heräilin ennen tuohon aikoihin.
No, nytkun olen alkanut heräämään aijemmin, mun ei tarvitse poikaa herätellä. Ite herään 07:20, juon kahvia ja syön aamupalani (puuroa, tai happista). Siinä itseäni rauhassa herättelen päivään, ja poika herää 8lta tai puoli 9ltä :) Ei tarvitse herätellä ja poika herää iloisesti. Nukkuu siis suoraa putkeen tuohon 8saan ainakin. (Nyt ku kehuin noita unia, tuleva yö menee tod.näk. päin kettua..)
Tänään aamu alkoi näin:
Heräsin herätyskelloon, toivotin miehelle hyvää työpäivää ja menin ottamaan kahvia. Ja menin tupakalle (joo tiiän, hyi yök, mut aikanaan siittäki eroon). Tulin sisälle, menin koneelle. Join kahvia rauhassa ja kävin kurkkaamassa faceni ja kun ne olin tehnyt, menin keittiötä siivoomaan. Tiskit tiskikoneeseen ja pöydän ja tasot pyyhein rätillä. No, sitten tulin olohuoneeseen takaisin, sohvalle juomaan kahvini loppuun. Kuulin pojan pikkuhiljaa heräilevän ja laitoin aamuvellin valmiiksi. Poika juo edelleen velliä aamulla, koska maitoa ei meinaa tarpeeksi saada ja vellissä on sitä. Maito ei muuten oikein maita. Touhuttiin pojan kanssa aamutoimet ja leikittiin hetkisen lattialla.
Sen jälkeen aloin kämppää laittamaan kuosiin, muutenkin kuin keittiön.
Koitin kaveria lenkille saada mukaan, kun poika menisi päikkäreille, saisi nukkua vaunuissa. Kaveri ei sitten jaksanut lähteä, oli nukkunut huonosti yönsä ja oli menossa silloin päikkäreille.
Pyysin toista kaveria, joka sitten tuli mukaan ja käppäiltiin hänen kanssaan tunnin lenkki. Ja jumankekka että on kylmä!
Mulla uusi talvipuku, laskettelijan puku, eli todella lämmin. En ajatellut että pihalla kauheen kylmä olisi, joten en ottanut pipoa. Seuraavalla kerralla laitan pipon.Olin pojan pakannut aikamoiseen tamineisiin vaunuihin. Ja pojalla oli lämmin. Kokeilin kädellä välillä, vaunun sisältä, jonka olin peittänyt viltillä. Lämminhän siellä, onneksi..:) Poika nukkui hyvin koko lenkin ajan ja kun syliin otin, oli poika lämpöinen. Ei kylmä päässyt häntä kiusaamaan.
Itsellä ei ollut niinku kylmä, mutta kuitenkin, pipo olisi hyvä ollut olla. Onneksi huppu auttoi jonkin verran :)
Ja nuo vaunut.... -.- On ihan persiistä talvella. Todella raskaat lumessa, vaikka renkaat on isot ja kulkee mistä vaan kevyesti yleensä. No, oli siinäkin sitten hippasen haastetta, sai työntämällä työntää nuo mäet joita vastaan tuli.
Ihana lenkki sää :)
Ilmeisesti toisen kaverin kanssa ollaan menossa myöhemmin lenkille uudestaan, ennenku pimeä taas yllättää :) Kyl sen Combatin näinkin voi korvata, lenkkeillen. On se eri asia, mutta kyllä lenkkeilykin vaikuttaa, sano kuka mitä vaan. Itse olen saanut pelkällä lenkkeilyllä tiputettua hyvin painoa, samaten kaverini joka tiputti sellasen 13kiloa painoa, PELKÄSTÄÄN KÄVELEMISELLÄ ;)
Varasin jo ensiviikon Combat tunnit, jos nyt sitten sunnuntaina kokeilisi Pilatesta. En oo sitä ikinä kokeillut.. Aika paljon erilaisia urheilujuttuja olen kokeillut, mutta en Pilatesta. Kehuttua se on aika lailla, ja voisi mulle sopiakkin. Kokeilemaan vaan, sunnuntaina on seuraava Pilates, johon mä pääsen menemään :)
tiistai 27. marraskuuta 2012
Body Combat
Eilen kävin sitten sen salikortin hakemassa. Mietein hetkisen aikaa, että otanko kuntosalikortin kuukaudeksi vai ryhmätunnit kuukaudeksi. En viitsi ottaa Vip-korttia, jolla pääsisi molempiin miten itse haluaa. Ajattelin ryhmäkortin olevan parempi, näkee ihmisiä ja saa kunnolla sen hien päälle. Salilla kun on helppo pitää taukoa ja ryhmätunneilla pidetään sitten kun "annetaan lupa". Tokihan siis saa pitää omaa juomataukoa jos siltä tuntuu, mutta ohjaajat ovat sen verran loistavia ja mahtavia manipuloijia, ettei siinä edes hokaa että tarttisi juomatauon :D
No, kun kortti oli ladattu, oli aika valita mille tunnille menisin. Vaihtoehtoina olivat BodyCombat, Spinni ja joku muu. BodyCombat alkaisi varttin päästä, päätin mennä siihen. Olen käynyt vuosi sitten säännöllisesti combatissa, kaksi tai kolme kertaa viikossa. Ja mä rakastan sitä lajia ylikaiken!
No, nyt ei ole tullut liikuttua niin paljoa, mitä silloin aijemmin, pelotti hiemasen että mitä kroppa tai kunto sanoo siitä että menen combattiin, ei se kuitenkaan ole mitään hirveän hidasta tai rauhallista "taistelua", vaan oikeesti siihen vaaditaan kuntoa, vauhtia ja voimaa.
Vakkari ohjaaja, joka vuosisitten piti combattia, oli sairaslomalla, selkäkivun vuoksi. Hän harrastaa kaikkea, taistelulajeja ihan itsekseen, myös opettaa niitä ja sitten vielä nuo ohjaustunnit joita hän piti tuolla kuntosalilla. No, hänen sijaisenaan oli mulle tuttu nainen. Joka oli oikeastaan hyvä, koska tämä nainen ohjeisti jokaisen liikkeen kunnolla, ettei mennyt sekaisin. Ohjelma oli muuttunut siitä mitä itse olen viimeksi käynyt, mutta tämä nainen piti vanhojakin kappaleita välissä.
Taisin innostua ihan liikaa, sillä tein kaiken niin täysillä, kun vaan mieli ja kroppa kestäisi. Nyt tuntuu käsissä ja jaloissa, mutta ei ole kipeät. Vähän silleen tuntuu kun yrittää poikaa nostaa tai muuta.
Hiukset oli tunnin loputtua ihan märät ja toppi aivan litimärkä hiestä :) Vesipullo meni miltein kokonaan tunnilla, ja tunnin loputtua vedin proteiini patukan.
Nuo patukat on hyvä ottaa tunnin loputtua, koska siinä vaiheessa kun lihaksiin on pumpattu verta, ne tarvitsee proteiinia. Ja proteiini myös ehkäisee sitä julmetonta kipua, mikä tulee kun liikkuu voimalla. Ehkä siksi mulla ei olekkaan paikat kipeinä, vaan tuntuu että on jotain tehnyt.
Kaveri laittoi viestin juuri äsken. Kyseli noista kuntokulman hinnoista ja muista, jos hänkin rupeisi käymään kaksi kertaa viikossa. Hän voisi tulla mun kanssani, mutten usko että roudaisin häntä heti combattiin. Pitäisi alottaa rauhallisesti, mutta mä halusin kokeilla, mihin mun kroppani pystyy ja onko siitä haittaa. Jos ei, jatkan combattia, jos on haittaa, niin sitten kokeilen jotain muuta.
Suunnitelmana olisi nyt kaksi kertaa viikossa käydä combatissa ja kerran viikossa Body Balancessa. Balance kuluttaa kaloreita, kyllä, mutta se on sellaista mielen ja lihaksien rentouttamista. Hitaat ja varmat liikkeet takaavat että niihin pitää keskittyä. Sopii hyvin ressaavalle ja ahdistuneelle ihmiselle, ja sellaiselle jolla on lihakset kireät. Eli sopii mulle hyvin. Mä kun olen sellanen ressiperse, ettei ole tosikaan. Ja lihakset mulla ovat kireät. Ahdistus tulee ressistä. Saatan ihan tyhmiäkin asioita ressata, mutta nyt jo tuntuu helpottaneen. Urheilu virkistää mieltä :)
Body Balancessa käytetään joogaa, pilatesta ja taiji-lajeja. Ja Body Combatissa karate, muy thai, nyrkkeily ynnä muita vastaavia. Jos suunnitelma onnistuu, kävisin kolme kertaa salilla viikossa ja sitten muut päivät pojan kanssa vaunulenkillä ja ulkoilemassa. Yksi päivä vähintään pitää pitää viikossa vapaata, jotta lihakset saisivat rentoutua ja palautua rauhassa :) Tänään pidän sen päivän, koska en kuitenkaan ole pitkään aikaan liikkunut kuten eilen ja saliohjaaja suositteli sitä mulle. Huomenna on varmaankin taas Combat, sinne siis ja sitten pojan kanssa seuraavana päivänä vaunuilemaan.
Ohhoh, kylläpäs tulee nyt taas tekstiä...
No, mut taas pidin taukoa kirjoittamisesta, ehkä sitä tulvii näin paremmin kun pitää taukoa ja sitten kirjottaa taas.
Ruokailut ovat menneet hyvin. Olen syönyt aamuisin joko puuroa tai hapankorppuja. Puuroa ennemmin yleensä, mut jos en jaksa väsätä sitä, ni sitten happikset toimivat yhtä hyvin :) Syön 5 kertaa päivässä ja sekin on onnistunut hyvin. Kannan aina mukanani kun jonnekkin lähden ni proteiini patukkaa, jos tulee nälkä. Ettei nälkä kasva liian suureksi ja sitten tulee ahmittua. Syön juuri sen mitä jaksan, enkä yhtään enempää. Vesi toimii janojuomana edelleen ja maito ruokajuomana. Eli ei oikeestaan mitään ihmeellistä näissä :D Samat asiat taidan selittää miljoonaan kertaan, mut eipä kai se mtn.
Jahha, sit sitä vois tutustua KuntoKulman sivuihin tarkemmin, sillä ne ovat muuttuneet siitä mitä viimeksi kuntokulmassa touhusin :)) ->
No, kun kortti oli ladattu, oli aika valita mille tunnille menisin. Vaihtoehtoina olivat BodyCombat, Spinni ja joku muu. BodyCombat alkaisi varttin päästä, päätin mennä siihen. Olen käynyt vuosi sitten säännöllisesti combatissa, kaksi tai kolme kertaa viikossa. Ja mä rakastan sitä lajia ylikaiken!
No, nyt ei ole tullut liikuttua niin paljoa, mitä silloin aijemmin, pelotti hiemasen että mitä kroppa tai kunto sanoo siitä että menen combattiin, ei se kuitenkaan ole mitään hirveän hidasta tai rauhallista "taistelua", vaan oikeesti siihen vaaditaan kuntoa, vauhtia ja voimaa.
Vakkari ohjaaja, joka vuosisitten piti combattia, oli sairaslomalla, selkäkivun vuoksi. Hän harrastaa kaikkea, taistelulajeja ihan itsekseen, myös opettaa niitä ja sitten vielä nuo ohjaustunnit joita hän piti tuolla kuntosalilla. No, hänen sijaisenaan oli mulle tuttu nainen. Joka oli oikeastaan hyvä, koska tämä nainen ohjeisti jokaisen liikkeen kunnolla, ettei mennyt sekaisin. Ohjelma oli muuttunut siitä mitä itse olen viimeksi käynyt, mutta tämä nainen piti vanhojakin kappaleita välissä.
Taisin innostua ihan liikaa, sillä tein kaiken niin täysillä, kun vaan mieli ja kroppa kestäisi. Nyt tuntuu käsissä ja jaloissa, mutta ei ole kipeät. Vähän silleen tuntuu kun yrittää poikaa nostaa tai muuta.
Hiukset oli tunnin loputtua ihan märät ja toppi aivan litimärkä hiestä :) Vesipullo meni miltein kokonaan tunnilla, ja tunnin loputtua vedin proteiini patukan.
Nuo patukat on hyvä ottaa tunnin loputtua, koska siinä vaiheessa kun lihaksiin on pumpattu verta, ne tarvitsee proteiinia. Ja proteiini myös ehkäisee sitä julmetonta kipua, mikä tulee kun liikkuu voimalla. Ehkä siksi mulla ei olekkaan paikat kipeinä, vaan tuntuu että on jotain tehnyt.
Kaveri laittoi viestin juuri äsken. Kyseli noista kuntokulman hinnoista ja muista, jos hänkin rupeisi käymään kaksi kertaa viikossa. Hän voisi tulla mun kanssani, mutten usko että roudaisin häntä heti combattiin. Pitäisi alottaa rauhallisesti, mutta mä halusin kokeilla, mihin mun kroppani pystyy ja onko siitä haittaa. Jos ei, jatkan combattia, jos on haittaa, niin sitten kokeilen jotain muuta.
Suunnitelmana olisi nyt kaksi kertaa viikossa käydä combatissa ja kerran viikossa Body Balancessa. Balance kuluttaa kaloreita, kyllä, mutta se on sellaista mielen ja lihaksien rentouttamista. Hitaat ja varmat liikkeet takaavat että niihin pitää keskittyä. Sopii hyvin ressaavalle ja ahdistuneelle ihmiselle, ja sellaiselle jolla on lihakset kireät. Eli sopii mulle hyvin. Mä kun olen sellanen ressiperse, ettei ole tosikaan. Ja lihakset mulla ovat kireät. Ahdistus tulee ressistä. Saatan ihan tyhmiäkin asioita ressata, mutta nyt jo tuntuu helpottaneen. Urheilu virkistää mieltä :)
Body Balancessa käytetään joogaa, pilatesta ja taiji-lajeja. Ja Body Combatissa karate, muy thai, nyrkkeily ynnä muita vastaavia. Jos suunnitelma onnistuu, kävisin kolme kertaa salilla viikossa ja sitten muut päivät pojan kanssa vaunulenkillä ja ulkoilemassa. Yksi päivä vähintään pitää pitää viikossa vapaata, jotta lihakset saisivat rentoutua ja palautua rauhassa :) Tänään pidän sen päivän, koska en kuitenkaan ole pitkään aikaan liikkunut kuten eilen ja saliohjaaja suositteli sitä mulle. Huomenna on varmaankin taas Combat, sinne siis ja sitten pojan kanssa seuraavana päivänä vaunuilemaan.
Ohhoh, kylläpäs tulee nyt taas tekstiä...
No, mut taas pidin taukoa kirjoittamisesta, ehkä sitä tulvii näin paremmin kun pitää taukoa ja sitten kirjottaa taas.
Ruokailut ovat menneet hyvin. Olen syönyt aamuisin joko puuroa tai hapankorppuja. Puuroa ennemmin yleensä, mut jos en jaksa väsätä sitä, ni sitten happikset toimivat yhtä hyvin :) Syön 5 kertaa päivässä ja sekin on onnistunut hyvin. Kannan aina mukanani kun jonnekkin lähden ni proteiini patukkaa, jos tulee nälkä. Ettei nälkä kasva liian suureksi ja sitten tulee ahmittua. Syön juuri sen mitä jaksan, enkä yhtään enempää. Vesi toimii janojuomana edelleen ja maito ruokajuomana. Eli ei oikeestaan mitään ihmeellistä näissä :D Samat asiat taidan selittää miljoonaan kertaan, mut eipä kai se mtn.
Jahha, sit sitä vois tutustua KuntoKulman sivuihin tarkemmin, sillä ne ovat muuttuneet siitä mitä viimeksi kuntokulmassa touhusin :)) ->
torstai 22. marraskuuta 2012
Eilen löysin kaapista valkosuklaalevyn, joka oli avattu. Se oli siis sitä varten siellä, kun poika täytti puoli vuotta, jota juhlistimme pikkaisen.. (Pikkaisen?! Kakkua ja keksejä ja kahvia...) No, mut ne oli kiva järjestää :)
Kattelin sitä levyä hetkisen aikaa. En oo koskaan ollu valkosuklaafriikki tai mitään, tummasuklaa nykyisin lempparini ja sitä ennen oli ihan tavallinen maitosuklaa. Suklaa, naisen lemppari kaikessa, yleensä. Mietiskelin siinä mitä sille levylle tekisin. Mieleni ei tehnyt syödä sitä. Eikä se häirinnyt minua ollenkaan siellä kaapissa. Löysin sen sattumalta. Kuitenkin, heitin sen roskiin. Ei siinä paljoa ollut, mutta en ajatellut siinä vaiheessa muutaku et roskiksen tekee mieli suklaata, annetaan senkin vähäsen maistella :D
Jälleen tuli mieleen se Minuutti huulilla, ikuisuus vyötäröllä. Nyt on vaan hyvä olo, että heitin sen menemään. :)
Kokeilin eilen mun niitä tavoite farkkuja. Mahtuivat paremmin kiinni, verrattuna siihen kun viimeksi niitä kokeilin. Mut edelleen ne puristi lantion kohtaalta. Kokeilin niitä tiukkiksien kanssa, siis sellaisen joka tukee mahaa. Ostin ne tiukkiksen silloin, kun poikani syntyi. Ihan siksi, että sitten oli itsellä parempi olo, kun raskauden jälkeisen turvotuksen sai hiemasen pienemmäksi. Tiukkiksien kanssa, ne farkut tuntuivat hyviltä. Ja näyttivät hyviltä.
Vielä kun ne menisi päälle niin hyvännäköisesti ilman tiukkiksia.
Ruokailuajat ja määrät ovat onnistuneet. Olen syönyt sen miten on ollut nälkä, enkä yhtään silloin, kun luulen mieliteon olevan nälkää. Olen katsonut että lautasellani on salaattia, raejuustoa ja muuta kevyttä. Nyt on ollut vain raejuustoa, on unohtunut ostaa salaattia kun kaupassa käymme. Tosin, nyt on kaupassa käynti vähentynyt, koska ei ole ollut niin paljoa rahaa.
Onnekseni, puuro ei maksa paljoa. Syön sitä aamuisin ja iltaisin. Joskus aamuisin syön puuron sijasta hapankorppua, jotten kyllästyisi puuroon. Iltaisin on mukava aina syödä puuroa, kun se täyttää juuri sopivasti, eikä tule sellainen turvonnut olo ja nukahtaminen onnistuu paremmin.
Nyt tosin, olen taas alkanut valvoskelemaan 1-3 asti. Olen väsynyt kun sänkyyn menen, mutta kun avaan kirjan, jota olen alkanut lukemaan, saatan lukea sitä vaikka kuinka kauan. Enkä huomaa kelloa katsella.
Jonakin onnellisena päivänä, on kirjan nimi. On todella mielenkiintoinen. Ehkä se on siksi huono lukea illalla, koska siihen jään koukkuun. Se on juuri sellainen kirja, josta pidän. Siinä ei ole alkua "Olipa kerran", "Eräänä päivänä" yms.. Vaan siinä on nainen, joka kertoo omasta menneisyydestään. Kertoo jonkulle toiselle ihmiselle. Tykkään tuollaisista kirjoista, koska tuntuu kuin keskustelisi jonkun kanssa, vaikka vaan lukee. Siihen uppoutuu sen takia.
Tarvitsisi varmaankin lukea tuota kirjaa päivisin ja vaihtaa joku tylsempi kirja iltalukemiseksi. En ole kuitenkaan niin väsynyt aamuisin, vaikka luenkin sitä kirjaa myöhään. Kirjaa, kun uppoudun lukemaan, rentoudun. Ja onhan seki pääasia ja hyvä asia. Rentoutumista elimistö kaipaa myös, vaikka nukkumisessakin rentoutuu.
Jahha, täytyypi hilpasta. Alkaa kuulumaan siltä et poika heräilis piakkoin :)
Kattelin sitä levyä hetkisen aikaa. En oo koskaan ollu valkosuklaafriikki tai mitään, tummasuklaa nykyisin lempparini ja sitä ennen oli ihan tavallinen maitosuklaa. Suklaa, naisen lemppari kaikessa, yleensä. Mietiskelin siinä mitä sille levylle tekisin. Mieleni ei tehnyt syödä sitä. Eikä se häirinnyt minua ollenkaan siellä kaapissa. Löysin sen sattumalta. Kuitenkin, heitin sen roskiin. Ei siinä paljoa ollut, mutta en ajatellut siinä vaiheessa muutaku et roskiksen tekee mieli suklaata, annetaan senkin vähäsen maistella :D
Jälleen tuli mieleen se Minuutti huulilla, ikuisuus vyötäröllä. Nyt on vaan hyvä olo, että heitin sen menemään. :)
Kokeilin eilen mun niitä tavoite farkkuja. Mahtuivat paremmin kiinni, verrattuna siihen kun viimeksi niitä kokeilin. Mut edelleen ne puristi lantion kohtaalta. Kokeilin niitä tiukkiksien kanssa, siis sellaisen joka tukee mahaa. Ostin ne tiukkiksen silloin, kun poikani syntyi. Ihan siksi, että sitten oli itsellä parempi olo, kun raskauden jälkeisen turvotuksen sai hiemasen pienemmäksi. Tiukkiksien kanssa, ne farkut tuntuivat hyviltä. Ja näyttivät hyviltä.
Vielä kun ne menisi päälle niin hyvännäköisesti ilman tiukkiksia.
Ruokailuajat ja määrät ovat onnistuneet. Olen syönyt sen miten on ollut nälkä, enkä yhtään silloin, kun luulen mieliteon olevan nälkää. Olen katsonut että lautasellani on salaattia, raejuustoa ja muuta kevyttä. Nyt on ollut vain raejuustoa, on unohtunut ostaa salaattia kun kaupassa käymme. Tosin, nyt on kaupassa käynti vähentynyt, koska ei ole ollut niin paljoa rahaa.
Onnekseni, puuro ei maksa paljoa. Syön sitä aamuisin ja iltaisin. Joskus aamuisin syön puuron sijasta hapankorppua, jotten kyllästyisi puuroon. Iltaisin on mukava aina syödä puuroa, kun se täyttää juuri sopivasti, eikä tule sellainen turvonnut olo ja nukahtaminen onnistuu paremmin.
Nyt tosin, olen taas alkanut valvoskelemaan 1-3 asti. Olen väsynyt kun sänkyyn menen, mutta kun avaan kirjan, jota olen alkanut lukemaan, saatan lukea sitä vaikka kuinka kauan. Enkä huomaa kelloa katsella.
Jonakin onnellisena päivänä, on kirjan nimi. On todella mielenkiintoinen. Ehkä se on siksi huono lukea illalla, koska siihen jään koukkuun. Se on juuri sellainen kirja, josta pidän. Siinä ei ole alkua "Olipa kerran", "Eräänä päivänä" yms.. Vaan siinä on nainen, joka kertoo omasta menneisyydestään. Kertoo jonkulle toiselle ihmiselle. Tykkään tuollaisista kirjoista, koska tuntuu kuin keskustelisi jonkun kanssa, vaikka vaan lukee. Siihen uppoutuu sen takia.
Tarvitsisi varmaankin lukea tuota kirjaa päivisin ja vaihtaa joku tylsempi kirja iltalukemiseksi. En ole kuitenkaan niin väsynyt aamuisin, vaikka luenkin sitä kirjaa myöhään. Kirjaa, kun uppoudun lukemaan, rentoudun. Ja onhan seki pääasia ja hyvä asia. Rentoutumista elimistö kaipaa myös, vaikka nukkumisessakin rentoutuu.
Jahha, täytyypi hilpasta. Alkaa kuulumaan siltä et poika heräilis piakkoin :)
maanantai 19. marraskuuta 2012
Takaisin arjessa!
Maanantai pyörähti käyntiin. Tuli nukuttua aika huonosti.
Olin tosi väsynyt ku sänkyyn menin, olin varma et nukahdan melkein heti. No eihän siinä niin käynyt. Katottiin eilen illalla The Walking Dead, ja mun jäi niin paljon päässä taas pörräämään kaikkia ajatuksia siitä ohjelmasta.
Mitä jos joskus kävis oikeasti niin ku siinä ohjelmassa?
Mitä sit tapahtuis? Mulle tai pojalleni?
Sit ajatukset jatku siitä ja en sit enää saanut unta. Liian hyvä mielikuvitusko kiusas? :D
No kuitenki. Aamuste sitte, herättiin pojan kanssa. Aamutoimet siinä pojan kanssa touhuttiin ja sit menin keitteleen itelleni kahvia ja puuroa. Aamupalana toimi nuo. Mitäs sitten lounaaks kehittelis? Tuntuu et jääkaappi ois yhtä tyhjä ku Klamydian yhdessä biisissä: "Jääkaapissa, valo vaan. Homeinen juusto seuranaan. Ne moikkaa mua, Terve vaan! Kiva kun pääsit katsomaan"
Tosin, meijän jääkaapissa ei ollut sitä homeista juustoa. Kyllä siellä ruokaa siis ihan on, en vaan keksi mitä tekis. Jaksaisko sitä tehdä mitään? Jotenki sellanen hippasen laiska fiilis tänään :D
Mittasin nyt sit mittanauhalla vyötärön ympäryksen ja lantion. Vyötärö näytti 78 ja lantio 95. Lantio pienentynyt siitä mitä viimeks mittasin. Vyörätö ei.
Ennen kun tein positiivisen raskaustestin, vyötärö näytti 70cm. Eli sellanen 8senttiä enää siihen. Sentit tippuu tosi nopeesti yleensä. Nyt ei kun en oo päässyt salille. Voi että millai odotan et veronpalautukset tulee ja pääsen sinne. Se paikka jos jokin on mulle ku toinen koti.
Siellä saan ns. nollattua päätä. Nyt täytyy taas alottaa salilla käynti ihan rauhassa. Ei saa heti repästä silleen "Kyl mä ton jaksan nostaa" ja sit on lihakset revähtänyt.
Tässä nyt kuuntelen musiikkia. Poika on päikkäreillä. Jahka se tosta herää, pääsisin suihkussa käymään, jos sit menis pihalle, ellei siel sit ala satamaan just sillon. Nyt ei siltä näytä, mut eihän näistä ilmoista nykyisin tiedä.
Nii, siitä salijutustaki viel. Se ois siitä hyvä, pysyis into liikkumiseen. Tälläsillä tietämättömillä ilmoilla ois aina ihana päästä salille. Ja muutenki sinne ois ihana päästä: Näkee ihmisiä ja tutut mahtavat saliohjaajat ja sais itelleen hien päälle. Se on jotenki sellanen et tuntuu ku elimistöstä lähtis kaikki paha olo pois. Niinku henkisesti ja fyysisesti. Itellä ainaki, jos on paha mieli jostain ja sit touhuaa salilla ni tulee sellanen jaksavaisempi olo. Ja fyysisesti kun muutoksia alkaa näkemään ni tulee aina parempi olo, niin fyysisesti ku henkisesti.
Kaikessa tuntuu olevan tota fyysisesti ja henkisesti metodia. (Voiks sanoo metodia? Oon huono noissa sivistyssanoissa) Suhteessa, perhe-elämässä, liikunnassa, syömisessä, nukkumisessa. Aivan kaikessa. Jos toinen on kunnossa ja toinen ei, ni sillon ei tunnu olevan tasapainossa. Ja sit väsyy siitä. Jännän äärelle näköjään taisin päästä :D
Sit se sanontaki, jonka joskus tais mulle joku asiakas sanoa: "Aina kun on jotain hyvää, paha tulee perässä ja päinvastoin". Tuntuu sekin olevan aika paikkansa pitävä..
Nonni, poitsuli heräs. Tää mami hilpasee pikasuihkuun ja jos sit ulos :)
Olin tosi väsynyt ku sänkyyn menin, olin varma et nukahdan melkein heti. No eihän siinä niin käynyt. Katottiin eilen illalla The Walking Dead, ja mun jäi niin paljon päässä taas pörräämään kaikkia ajatuksia siitä ohjelmasta.
Mitä jos joskus kävis oikeasti niin ku siinä ohjelmassa?
Mitä sit tapahtuis? Mulle tai pojalleni?
Sit ajatukset jatku siitä ja en sit enää saanut unta. Liian hyvä mielikuvitusko kiusas? :D
No kuitenki. Aamuste sitte, herättiin pojan kanssa. Aamutoimet siinä pojan kanssa touhuttiin ja sit menin keitteleen itelleni kahvia ja puuroa. Aamupalana toimi nuo. Mitäs sitten lounaaks kehittelis? Tuntuu et jääkaappi ois yhtä tyhjä ku Klamydian yhdessä biisissä: "Jääkaapissa, valo vaan. Homeinen juusto seuranaan. Ne moikkaa mua, Terve vaan! Kiva kun pääsit katsomaan"
Tosin, meijän jääkaapissa ei ollut sitä homeista juustoa. Kyllä siellä ruokaa siis ihan on, en vaan keksi mitä tekis. Jaksaisko sitä tehdä mitään? Jotenki sellanen hippasen laiska fiilis tänään :D
Mittasin nyt sit mittanauhalla vyötärön ympäryksen ja lantion. Vyötärö näytti 78 ja lantio 95. Lantio pienentynyt siitä mitä viimeks mittasin. Vyörätö ei.
Ennen kun tein positiivisen raskaustestin, vyötärö näytti 70cm. Eli sellanen 8senttiä enää siihen. Sentit tippuu tosi nopeesti yleensä. Nyt ei kun en oo päässyt salille. Voi että millai odotan et veronpalautukset tulee ja pääsen sinne. Se paikka jos jokin on mulle ku toinen koti.
Siellä saan ns. nollattua päätä. Nyt täytyy taas alottaa salilla käynti ihan rauhassa. Ei saa heti repästä silleen "Kyl mä ton jaksan nostaa" ja sit on lihakset revähtänyt.
Tässä nyt kuuntelen musiikkia. Poika on päikkäreillä. Jahka se tosta herää, pääsisin suihkussa käymään, jos sit menis pihalle, ellei siel sit ala satamaan just sillon. Nyt ei siltä näytä, mut eihän näistä ilmoista nykyisin tiedä.
Nii, siitä salijutustaki viel. Se ois siitä hyvä, pysyis into liikkumiseen. Tälläsillä tietämättömillä ilmoilla ois aina ihana päästä salille. Ja muutenki sinne ois ihana päästä: Näkee ihmisiä ja tutut mahtavat saliohjaajat ja sais itelleen hien päälle. Se on jotenki sellanen et tuntuu ku elimistöstä lähtis kaikki paha olo pois. Niinku henkisesti ja fyysisesti. Itellä ainaki, jos on paha mieli jostain ja sit touhuaa salilla ni tulee sellanen jaksavaisempi olo. Ja fyysisesti kun muutoksia alkaa näkemään ni tulee aina parempi olo, niin fyysisesti ku henkisesti.
Kaikessa tuntuu olevan tota fyysisesti ja henkisesti metodia. (Voiks sanoo metodia? Oon huono noissa sivistyssanoissa) Suhteessa, perhe-elämässä, liikunnassa, syömisessä, nukkumisessa. Aivan kaikessa. Jos toinen on kunnossa ja toinen ei, ni sillon ei tunnu olevan tasapainossa. Ja sit väsyy siitä. Jännän äärelle näköjään taisin päästä :D
Sit se sanontaki, jonka joskus tais mulle joku asiakas sanoa: "Aina kun on jotain hyvää, paha tulee perässä ja päinvastoin". Tuntuu sekin olevan aika paikkansa pitävä..
Nonni, poitsuli heräs. Tää mami hilpasee pikasuihkuun ja jos sit ulos :)
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
Tässä taas jatketaan. On se kumma, kun viikonloppu tulee, ni se on sit jo ihan yhdessä huokaisussa ohi. Ja jotenki, mä tunnen olevani vaan onnellinen siitä, et se meni ohi nopeasti. (Outoa multa)
Viikonloppuna meni nimittäin aivan päin peetä mun nukkumiseni :D
Eilen tulin kotiin vasta joskus puoli kolmen aikaan. En ollut mitään ryyppäämässä. Mun oli vaan pakko päästä ajeleen ja moikkaan vanhoja kavereita. Niitten kans tuliki sit suusta jäätyä kiinni. Niin moneen vuoteen ei olla nähty, ni ei sitä nyt yhdessä/kahdessa tunnissa kuulumisia vaihdella :)
Aloin nukkumaan vasta joskus puoli 4 aikaan. Kauheesti ajatukset hyppi mielessä, asiasta toiseen.. No, heräsin sitten poikani kanssa joskus puoli 10 aikaan. Silmät on tämän päivän olleet ihan ristissä ja sen kyllä on moni huomannut. En edes muista koska näin kärttyinen olisin ollut. En edes raskausaikana, kun hormoonit hyppi missä sattuu.
Kyllä tekis mieli tännekkin äristä vaikka ja mitä, mut ehkä ärisen sitten vasta kun laitan tämän salaiseksi. Jos edes laitan..:D
Mutta. Taidan huomenna jatkaa kirjoittelemista tänne. Nyt on vaan sellanen olo, ettei tästä kirjottamisesta tuu yhtään mitään :)
Viikonloppuna meni nimittäin aivan päin peetä mun nukkumiseni :D
Eilen tulin kotiin vasta joskus puoli kolmen aikaan. En ollut mitään ryyppäämässä. Mun oli vaan pakko päästä ajeleen ja moikkaan vanhoja kavereita. Niitten kans tuliki sit suusta jäätyä kiinni. Niin moneen vuoteen ei olla nähty, ni ei sitä nyt yhdessä/kahdessa tunnissa kuulumisia vaihdella :)
Aloin nukkumaan vasta joskus puoli 4 aikaan. Kauheesti ajatukset hyppi mielessä, asiasta toiseen.. No, heräsin sitten poikani kanssa joskus puoli 10 aikaan. Silmät on tämän päivän olleet ihan ristissä ja sen kyllä on moni huomannut. En edes muista koska näin kärttyinen olisin ollut. En edes raskausaikana, kun hormoonit hyppi missä sattuu.
Kyllä tekis mieli tännekkin äristä vaikka ja mitä, mut ehkä ärisen sitten vasta kun laitan tämän salaiseksi. Jos edes laitan..:D
Mutta. Taidan huomenna jatkaa kirjoittelemista tänne. Nyt on vaan sellanen olo, ettei tästä kirjottamisesta tuu yhtään mitään :)
Tilaa:
Kommentit (Atom)