Nyt on tullut käytyä combatissa, tällä viikolla jo kaksi kertaa, maanantaina ja keskiviikkona. Uutta ohjelmaa vedetään, edelleen tunnun olevan pikkasen hakoteillä siinä. Niin paljon sellasia omituisia liikkeitä ja ristiin rastiin ettei mitään määrää. No, mut hyvin siel on kuitenki tullu potkittua ja hakattua :D Kyl välillä on olkapäätki huutanu hoosiannaa, mut sit on ohjaaja huutanu vaan "Vetää vetää vetää! Ei ne olkapäät kuole! Voimaa, nopeutta, VAUHTIA!" ni kyllä siinä väkisinki oikeen innostuu. Ja sitku se ohjaaja on hyvä tyyppi. Sellanen muija. Ennen siellä veti mies, mut se on sairaslomalla selkänsä takia, ilmeisistikkin..
( http://www.baybodyfit.co.nz/group-fitness-timetable.html)
Mä rakastan combattia. Se ei oo mitään niin sanottua "neitien lajia", vaan ihan kaikkien! Ja sitku siinä käytetään niin montaa eri taistelulajia sekotuksina ni voi että! Ja mä oon aina tykännyt kaikista taistelulajeista. Koskaan ei oo niitä vaan päässyt harrastamaan, ni käy tämä sitten näin urheilunakin :)
Tänään on torstai. Lunta pyryttää aikaslailla. Kävin pojan kanssa siskoni luona aamupäivästä, kun poika heräs. Vaunuilla mentiin ja tästä kestää sinne kävellä yleensä 15minuuttia, mutta tuon lumimäärän ja lumipyryn takia kesti nyt 20minuuttia ainakin.. Ellei peräti enemmän. Ja vaunuja sai oikein työntämällä työntää, aurat oli autotiet vetäneet siisteiks, mut sit taas jalkakäytävät oli ihan piukassa lunta.
Siellä parisen tuntia oltuamme, syötin pojan ja lähdettiin vaunuilla kohti kotia. Poika sai nukkua vaunuissa ja ajattelin käyväni morjestamassa ystävääni tupakin verran. (Joo joo, yök yök, tiietään)
Siinä hetkisen höpöttelimme ja sit lähdimme pojan kanssa. Kotio kesti tulla n. 40 minuuttia, jossei sitä pysähdystä lasketa. Ja sitten vielä RAPPUSET....
Asumme ylimmässä kerroksessa, kerrostalossa jossa ei ole hissiä. Mä tykkään asua täällä. Eikä mua haittaa vaikkei hissiä ole, tuleepahan käveltyä ja hyötyliikuntaa käytettyä :D Vaunuista piti siis kärrätä: Lämpöpussi, peitto, toinen peitto joka oli suojana ettei vaunuihin mene sisälle lunta. Sitten: Muovipussi jossa oli kengät ja talvitakki. Sain ne siskoltani. Sitten vielä hoitolaukku. Ja tietenki poika itessään. Kolme kerrosta, ei ole paljoa. Onneksi ei ole kuutta kerrosta. Mutta kyllä siinäki hiki tuli.
Pisti pojan omaan sänkyynsä jatkamaan uniaan ja itse aloin syömään lounaani ja istahdin koneelle kirjottamaan.
Nytkun katsoo ikkunasta ulos, niin en paremmin voinut ajoittaa kotiin tulemista. Lunta alkoi satamaan kun olin siskoni luona ja nyt siellä tullee ja pyryttää aivan vaakatasossa. Ja aikamoisella voimalla kun puutkin heijaavat mukana.
Ihana hiljaisuus <3
Poika nukkumassa, itse saa hetkisen tällästä omaa aikaa. Vaikka senki vois käyttää fiksusti ja vaikka siivota, mutta äh. Ei aina tarvitse, ihan siistiä täällä on :)
Ainut mikä ääni kuuluu, on tämä näppäimien naputtelu ja vieressä olevasta terrasta liskon rapistelu wetboxissaan..:) Kyllä, meillä on lisko. Kaksikin. Toinen on arempi, joka nyt juuri tuolla möyrii, toinen on uskaliaampi, kädelle tulee. Nyt se on ollut paljon omissa oloissaan, rauhassa terrassaan enemmän kun on nahanluonti aika. TAAS. Poikaset luovat niitä usein ja vaikka tuokin jo kaksi vuotias on, niin silti se luo sitä joka kuukausi vieläkin..:)
Tässä tulee pientä tietoa meidän elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti